Ehdolla kirkolliskokoukseen 2024

Avoin kirkko- Mikkelin hiippakunta kirkolliskokousehdokkaat 2024

45 Hanhikorpi Ruut, kappalainen, Mikkeli

46 Hatakka Janne, kirkkoherra, Heinola

47 Hienonen Laura, kappalainen, Lappeenranta

48 Kalteenmäki Reetta, kasvatuksen ja perheasioiden johtaja, Lahden srky

49 Kinnunen Anna, kirkkoherra, Hamina

50 Kontiainen Kaisa, pappi, Imatra

51 Lehtinen Mirva, kappalainen, Kuusankoski

52 Multanen Pauliina, seurakuntapastori, Pieksämäki

53 Palo Lauri, kanttori, pappi, Hollola

54 Rahikainen Antti, kappalainen, Savonlinna

55 Rantanen Johanna, johtava sairaalapastori, Lahden srky

56 Tyni Tero, aluekappalainen, Savonlinna

Ehdokkaiden esittelyt

45 Ruut Hanhikorpi

Moikkamoi!

Olen Ruut, 32-vuotias pappi Mikkelistä. Työskentelen Suomenniemen aluekappalaisena ja lähetystyön asiantuntijateologina Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa. Minulla on kokemusta laajasti myös nuoriso- ja rippikoulutyöstä sekä oppilaitospappina toimimisesta. Vapaa-ajalla aikani kuluu perheen parissa ja omakotitalon remontoinnissa.

Jos minun pitäisi kuvailla omaa hengellistä taustaani yhdellä sanalla niin se olisi ekumeeninen, sillä lähipiirissäni on edustettuna lähes kaikki kristilliset suuntaukset. Minusta ei koskaan pitänyt tulla kirkon työntekijää tai pappia, vaan lähdin opiskelemaan teologiaa silkasta mielenkiinnosta. Opintojen aikana löysin kuitenkin oman hengellisen kotini kirkosta ja kutsumukseni papin työhön. Nyt kuuden pappisvuoden jälkeen koen olevani omalla paikalla pappina ja Kristuksen kirkon jäsenenä.

Minulle kirkossa rakasta ovat ihmiset, yhteisö ja usko Jumalaan. Lähdin mukaan näihin vaaleihin, sillä haluan olla mukana rakentamassa kirkkoa, joka on avoin, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Kirkkoa, joka muuttuvassa maailmassa edustaa pysyvyyttä ja viestii rakastavasta Jumalasta.

Käy tutustumassa Avoin kirkko -Mikkelin hiippakunnan pappien listan muihin ehdokkaisiin somessa ja muista äänestää!

46 Janne Hatakka

Olen ollut pappina 28 vuotta niin paikallisseurakuntien, kahden eri lähetysjärjestön ja valtiokin palveluksessa (sotilaspappina).

Tärkeä osa pappiskutsumustani on myös se, että oman kirkkomme lisäksi olen työskennellyt myös Angolan ja Namibian evankelisluterilaisissa kirkoissa. Viimeiset viisi vuotta olen toiminut Heinolan seurakunnan kirkkoherrana. Valmistuin äskettäin kirkon työnohjaajaksi.

Kaikella tällä osaamisella ja kokemuksella haluaisin olla myös palvelemassa ja vaikuttamassa kirkolliskokouksessa.

Uskon, että muuttuvassa maailmassa ja  tilanteessa kirkolla ja seurakunnalla on tärkeä tehtävä. Kirkko on itselleni paikka, josta löydän toivon elämääni ja jossa kaiken keskellä on mahdollisuus levätä. Oma näkyni kirkosta on vahvasti yhteisöllinen. Kirkossa on tilaa eri tavoin kokeville ja ajatteleville jäsenille.

 Muutos on osa kirkon olemusta. Olen nähnyt, miten eri tavoin kirkkojen ja seurakuntien elämässä evankeliumi, hyvä sanoma tulee näkyväksi ja koettavaksi. Tässä ja tänään.

47 Hienonen Laura, kappalainen, Lappeenranta

Olen 41-vuotias Lappeenrannan seurakunnan kappalainen, Mikkelistä kotoisin oleva kansankirkon kasvatti. Olen toiminut ensin diakoniatyön, sitten rippikoulu- ja nuorisotyön pappina. Olen myös Lappeenrannan seurakuntayhtymän tiedotuslehti Seurakuntatervehdyksen päätoimittaja. Kirkossamme on hyvää se, että se muodostuu ihmisistä ja on jäsentensä näköinen. Arvostan kirkossa erityisesti Jumalan rakkauden todeksi elämistä: ihmisten armollista kohtaamista erilaisissa elämäntilanteissa.

48 Reetta Kalteenmäki

Olen 38-vuotias lahtelainen pappi, parantumaton joulukuusien arvostaja ja hallinnon pyörteissä kesän rippikoulusta haaveilija 🤗

⛪️ Minulla on monipuolinen kokemus seurakuntatyöstä, erityisesti kasvatuksen kentältä, mutta myös hallinnosta ja johtamisesta. Tällä hetkellä toimin Lahden seurakuntayhtymässä kasvatuksen ja perheasioiden johtajana.

📖 Pappinaoloa tuli loppiaisena täyteen 10 vuotta - huimaa miten vuodet vierivät. Työhistoriaani mahtuu myös kirkon nuorisotyön ohjaajan hommaa muutamalta vuodelta.

💥 Innostun uusista tavoista rakentaa seurakuntaa ja olla osa lahtelaisten arkea. Seurakunnan työssä minua motivoi erityisesti yhteys: yhteys ihmisiin ja yhteys Jumalaan.

🔨 Olen ehdolla, koska haluan olla rakentamassa kirkkoamme eteenpäin yhdessä toisten kanssa. Meillä on maailman upein sanoma Kristuksesta, joten kirkon hallinnon ja rakenteiden tulee myös olla kunnossa, jotta sanoma pääsee esiin arvoisellaan tavalla. Tähän tarvitaan avointa ja ymmärrystä etsivää päätöksentekoa.

@reettakooo

49 Kinnunen Anna, kirkkoherra, Hamina

Olen Anna Kinnunen, Haminan seurakunnan kirkkoherra. Olen toiminut kirkkoherrana yhteensä kolme vuotta ja pappina 10 vuotta. Työ kirkkoherrana ja kausi hiippakuntavaltuustossa ovat opettaneet tekemään työtä avoimen, keskustelevamman ja yhdenvertaisemman kirkon puolesta. Minulle rakasta kirkossa on yhteisö, johon saan kuulua ja jota palvella. Se ei ole kasvoton instituutio vaan Kristuksen ruumis, jonka jokainen jäsen on tärkeä.

50 Kaisa Kontiainen

Olen 37-vuotias nainen, äiti ja pappi. Kotoisin olen Kangasniemeltä, mutta elämä on kuljettanut minut iloiseen Etelä-Karjalaan, Imatralle. Täällä olen elänyt ja tehnyt papin työtä 12 vuotta. Perheeseeni kuuluu ihana poikaystävä, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Harrastan niin henkistä kuin fyysistä kehittymistä, eli kuuntelen paljon kirjoja, käyn kuntosalilla, juoksen ja teen remonttia pieneen pappilaani. Henkisen työn vastapainoksi kaipaa tekemistä, jossa näkee työnsä tulokset. Remontoiminen opettaa kuitenkin myös sitkeyttä, avun kysymistä ja yhteistyön tärkeyttä, joita kaikki tarvitaan myös työssä seurakunnassa ja kristittynä. Ilman kantavaa yhteisöä ei elämästä selviä, ilman Jumalaa ei minulla ole mitään. Luonteeltani olen iloinen ja rauhallinen, empaattinen sekä hyvä kuuntelemaan. Minua kiinnostavat elämän monet kasvot ja tarinat, joita jokaisella ihmisellä on kerrottavana. Minua kiinnostaa nähdä Jumalan rakkauden ilmestyminen elämän monissa kohdissa, monin tavoin.

51 Mirva Lehtinen

Olen ollut 20 vuotta pappina eri tehtävissä, Kiteellä, Iitissä ja nyt Kuusankoskella nuorisotyön kappalaisena. Tykkään työstäni ja tästä kirkosta, johon mahtuu monenlaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä. Kotona minua odottavat puoliso, kolme lasta ja kaksi koiraa. Rakastan liikkumista ja penkkiurheilua, etenkin joukkuelajeja.

Kirkkokin on joukkue, joka tarvitsee monenlaisia jäseniään eri tehtäviin. Ennen kaikkea kirkko tarvitsee rohkeutta, inhimillisyyttä ja kykyä kohdata: Niin hallinnossa, rakenteissa ja etenkin jumalanpalvelusyhteisöissä. Kirkko rakentuu ruohonjuuren tasolla, silmien ja sydänten tasolla, iloitsevien, surevien ja rukoilevien keskellä. Rakenteen ja hallinnon tulee tätä tukea.

Olin viime kaudella kirkolliskokous-ja hiippakuntavaltuustoedustajana. Tykkäsin! Parasta oli, kun ihmiset eri mielikuvien ja mielipiteiden takaa tulivat tutuiksi. Moni kirkollisesti tärkeä asia edistyi, osa jäi vielä odottamaan. Näiden päätöstahojen tavat tulivat tutuiksi ja mielelläni jatkaisin luottamustoimissa!

52 Pauliina Multanen

Olen Multasen Pauliina, Pieksämäen nuorisopappi. Työhistoriastani löytyy pitkähkö pätkä nuorisotyötä. Pappisvihkimyksen sain vuonna 2021. 

Nuoret ja nuorisotyö vaikuttaa omien ajatusteni pohjalla. Kirkon tulisi olla paikka, jossa ihan jokaisella on hyvä ja turvallinen olla - juuri sellaisena kuin hän on. 

Oheinen kuva kertokoon minulle tärkeistä asioista. 😊 Kuva ei itseasiassa ole kaukana siitä, miksi olen kirkon töissä. Kipinä nuorisotyöhön syttyi Gospel Boarders - yhteiskristillisen lumilautaseuran toiminnan myötä.

53 Lauri Palo

54 Antti Rahikainen

55 Rantanen Johanna, johtava sairaalapastori, Lahden srky

Olen Johanna Rantanen, asun ja työskentelen Lahdessa johtavana sairaalapappina. Perheeseeni kuuluu mieheni Vesa, 4 aikuistunutta lasta ja lapsenlapsi Stella, sekä tiibetinspanieli-pojat Max ja Dani. Vapaa-ajan iloista mainittakoon Pelicansin kannattaminen, vesiliikunta ja Hiljaisuuden jooga.

Minulle on kertynyt kokemusta papin töistä yli 30 vuoden ajalta. Olin ensin Keski-Lahden seurakunnassa ja nyt jo pitkään johtavan sairaalapapin tehtävissä. Työssäni teen sekä sielunhoitotyötä että lähijohtajan hommia.  Sairaan tai kuolevan lähelle asettuessani tunnen, että juuri tässä on olennaisen tärkeää olla. Sielunhoito antaa ja vaatii. Se on minun juttuni.

Rakastan kirkossamme sitä, että sen sisälle mahtuu: yhtä lailla hän, joka ei ole tullut eronneeksikaan kirkosta mutta ei käy tilaisuuksissa ja ihmettelee sen linjauksia, kuin hän joka on kirkko-aktiivi kantaen vastuuta vapaaehtoisena ja luottamushenkilönä. Arvostan suuresti sitä, että kirkossa sykkii diakoninen sydän; jos ei ole ruokaa, jos tarvitset kuuntelijaa, kirkko auttaa.

Kirkossa tarvitaan edelleen työtä avoimuuden, tasa-arvon ja välittämisen puolesta. Koen, että pitkä kokemukseni antaa hyviä eväitä ja on tärkeää, että pappisedustajina on erilaisissa tehtävissä toimivia. Siksi olen ehdolla!

56 Tyni Tero, aluekappalainen, Savonlinna

Olen 56-vuotias pappi Savonlinnasta. Olen pappisurani aikana toiminut eri työalojen pastorina ja olen nyt Enonkosken kyläpappi. Kristillistä taustaani määrittää aktiivisuus seurakuntanuorissa sekä erilaisissa kristillisissä opiskelijajärjestöissä. Opiskeluaikanani olin töissä Suomen Lähetysseurassa ja Teologisessa aikakauskirjassa.

Minulle on tärkeää, että kirkossamme julistetaan Kristusta ja Jumalan valtakuntaa. Epämääräinen puhe ”kristillisistä arvoista” ei minulle riitä. Kristillinen usko on sekä pysyvyyttä, sillä kristinuskon ydin pysyy samana, että toimintaa, joka tähtää muutokseen. Muutos ei ole vain sielunsisäistä vaan se koskettaa myös ihmisten yhteisöä. Ohjenuorana tulee aina olla Jeesuksen esimerkki ja opetukset. Se ei aina ole helppo, mutta kuitenkin ainoa oikea, tie.

Arvostan kirkossani muun muassa sitä, että se tarjoaa hyvin koulutusmahdollisuuksia työntekijöilleen. Ammattialoissa on kuitenkin tarjonnassa isoja keskinäisiä eroja. Kirkkomme jäsenissä on laaja kirjo erilaista osaamista ja hengellistä viisautta. Tätä omaa kirkkoamme ja sen jäseniä on helppo rakastaa sen vajavaisuuksista huolimatta.